Kik seuraa. Kuka painaa seuraa. Kuka jää.
Kun artisti kysyy minulta miksi video ei lähde, vastaan usein niin kuin vastaus olisi itsestään selvä. Ei se ole. Suomimusiikin somenäkyvyys on kimppu pieniä valintoja jotka kasaantuvat. Ja se hetki kun joku napauttaa kik seuraa, se ei synny tyhjästä vaan hyvin valmistellusta nopeasta ensikohtaamisesta.
Olen istunut studiolla, puhelin kolmijalkaan viritettynä, kun kitaristi soittaa kertsin vielä kerran jotta saan sen ensimmäisen sekunnin oikein. Sillä sekunnilla on merkitystä. Moni palvelu laskee katselun vasta muutaman sekunnin jälkeen, mutta koukku alkaa nollasta. Jotta kik seuraa, videon pitää kertoa sekunnissa miksi juuri tämä ääni on seuraamisen arvoinen.
Entä se ikuisuuskysymys. Tarvitseeko suomeksi laulaa englanniksi menestyäkseen somessa. Ei. Historiallisesti Suomessa listojen kotimaisuusaste on korkea ja striimaus on vienyt fyysisen myynnin ohi jo vuosia sitten. Se mitä some lisää, on kielen rinnalle rytmi. Ei kappaleen, vaan videon rytmi. Tekstitys joka hengittää, leikkaus joka pysähtyy laulajan katseeseen, taustalla hiljainen huone jossa mikään ei kilpaile äänen kanssa. Silloin kik seuraa alkaa tulla kuin itsestään, vaikka mitään itsestään selvää ei oikeasti ole.
Tuo fraasi ei ole vain outo kirjoitusasu. Se on käyttäytymisen peili. Kun näen analytiikassa että ihmiset etsivät kik seuraa, tiedän että he ovat rajapinnassa jossa uteliaisuus on jo syttynyt. He haluavat seurata, mutta tarvitsevat vielä syyn. Tämä on hetki jolloin kommenttivastaukset, kiinnitetty ensikappale ja soittolistaan ohjaava linkki ratkaisevat.
Lisäksi se paljastaa ajan hengen. Nuorempi yleisö kirjoittaa asioita niin kuin puhuu. Hakukone ymmärtää puhekieltä yhä paremmin. Jos artistin kuvauksissa, kommenteissa ja profiilitekstissä esiintyy luonnollisesti sama tapa sanoa, algoritmi yhdistää pisteet. Ei tarvitse täyttää tekstiä avainsanoilla. Riittää että kuulostat siltä miltä yleisösi kuulostaa. Yksi aito lause voittaa kymmenen väkinäistä, ja kyllä, yksi hyvin sijoitettu kik seuraa voi olla juuri se signaali joka painaa vaa’an.
Olen testannut tätä. Julkaisin saman videon kahdella kuvauksella. Toisessa oli kiiltävä mainoslause, toisessa lyhyt arkinen kysymys joka sisälsi tuon hakutavan. Jälkimmäinen sai enemmän tallennuksia ja paluita profiiliin. Ei valtavasti, mutta tarpeeksi että suunta oli selvä.
Katseluaika. Uusintatoistot. Tallennukset. Jaot. Profiilikäynnit. Nämä viisi asiaa muodostavat polun joka päättyy seuraukseen. Jos yksikin niistä on poikkeuksellisen vahva, jakelu kasvaa. Suomimusiikissa vahvin vipu on usein tallennus, koska ihmiset palaavat tekstiin ja tarinaan. Jos sanoituksessa on yksi kohta johon haluaa palata, leikkaa se erilliseksi mikroklipiksi joka kierrättää korostettua rivin pätkää. Silloin syntyy minikoukkien sarja, ja arvaa mitä. Juuri niistä hetkistä kik seuraa alkaa kasvaa.
Tässä kohtaa moni kysyy voiko tätä juonia. Voi yrittää, mutta alustat haistavat epäorgaanisen käyttäytymisen nopeasti. Piikit ilman keskustelua ja tasaisesti kasvavaa palaamista kertovat enemmän kuin tykkäysten määrä. On terveellistä ajatella seuraajaa toistuvana kuuntelijana eikä kertakäyttäjänä.
Luulin vuosia että suomimusiikin somenäkyvyys syntyy Helsingissä. Sitten klippi vanhasta valssista räjähti Meksikossa, koska joku teki animaation koirasta juoksemassa tuulessa. Tekstitys oli espanjaksi, laulaja puhui savon murretta, ja silti kommentit täyttyivät sydämistä. Päivän päästä brasilialainen tanssija teki oman versionsa. Suurimmat seuraajat eivät tulleet naapurista. Niinpä aloin laittaa videoihin aina yhden helposti käännettävän rivin kuvaukseen. Sitä kautta kik seuraa alkoi tulla yllättävän paljon ulkomailta, ja jokainen uusi seuraaja nosti myös kotimaisen näkyvyyden.
Kuka olisi arvannut että valssi avaa oven latinotanssin etusivulle. Minä en.
Daruden Sandstorm on paitsi suomalainen klassikko myös yksi internetin sitkeimmistä meemeistä. Kun ihmiset vuosia vastasivat jokaiseen kysymykseen mikä biisi soi sanomalla Sandstorm, he tekivät tahattomasti mittakaavaharjoituksen siitä mitä toistettavuus on. Sama vitsi, uudelleen ja uudelleen, teki biisistä tunnistettavan jopa niille jotka eivät olleet sitä oikeasti kuulleet. Se on oppi. Kun kertosäkeen rytmi tai yksi sanoitus katkelma muuttuu toistettavaksi vitsiksi tai tunnusmerkiksi, näkyvyys kasvaa ilman mainosbudjettia. Suomimusiikki on tässä vahvoilla, koska kieli synnyttää koukkuja joita ei voi kääntää ilman että niistä tulee entistä kiinnostavampia.
Toinen pieni helmi. Loituman Ievan polkka sai uuden elämän jo ennen tiktokia, ja myöhemmin uudelleen lyhyvideoissa. Leekspin, sipuli, what ever nimi, sama ilmiö. Yksi helppo liike, yksi nopea rytmi. Siitäkin syntyi seurauksen aalto.
Striimaus on Suomessa selvästi suurin äänitemusiikin kulutuksen muoto. Tämä tarkoittaa että somen lyhyet klipit eivät ole vain mainoksia, ne ovat reittejä täyden kuuntelun pariin. Kun video tuplaa katseluaikaa viikosta toiseen, näet sen pian myös soittolistojen orgaanisissa nostoissa. Algoritmit rakastavat signaaleja jotka ristivalottuvat. Jos klipin katseluaika kasvaa ja samaan aikaan artistin nimen haku lisääntyy, suosittelujärjestelmät tarjoavat seuraavaa julkaisua yhä useammalle. Tässä kohtaa ei kannata vaihtaa tyyliä. Toista teemaa, vaihda kulmaa, vaihda tarina, säilytä rytmi.
Ja kyllä, kysy suoraan. Kirjoita kuvaukseen rehellinen pyyntö: jos tämä kolahti, kik seuraa. Se ei ole kiusallinen, vaan selkeä. Nimenomaan suomeksi. Puhekielellä. Niin kuin puhuisit keikan jälkeen merchpöydällä.
Tein kerran viikon haasteen itselleni. Julkaisin joka päivä yhden version samasta kertosäkeestä. Yhdessä oli vain piano. Yhdessä oli pelkät sanat valkoisella ruudulla. Yhdessä oli keittiön ääniä ja vasara koputtamassa tahtia. Eniten tallennuksia sai versio jossa olin hiljaa viisi sekuntia ja aloitin kesken lauseen. Miksi. Koska ihmiset luulivat että puhelin jumittui ja katsoivat uudestaan. Se ei ole kaunis temppu, mutta se muistutti minua yhdestä asiasta. Ihmisen huomio ei ole looginen, se on utelias. Kun uteliaisuus syttyy, kik seuraa on vain klikin päässä.
Avaa kamera. Aloita kohdasta jossa biisisi on jo hyvä. Kirjoita kuvaukseen yksi puhekielinen rivi, sellainen jonka tunnistat itsestäsi. Jätä pieni koukku joka vaatii uudelleenkatselun. Kiitä jokaista kommentoijaa, mieluiten omalla äänelläsi vastavideossa. Sano lopuksi rohkeasti se ääneen. Jos pidit, kik seuraa.
En lupaa että kaikki räjähtää. Lupaan että opit mitä sinun yleisösi tekee silloin kun kukaan ei käske sitä tekemään. Ja se on arvokkain signaali koko somessa.